Lojaalisuus, lapsena opittu lojaalisuus, minne asti sen kuuluu kantaa?

Jokainen meistä kehittyy eri aikaan, eri osa-alueissa elämässä. Siinä missä toinen tarvitsee tukea, toinen on jo aikoja sitten omaksunut asia. Eipä ihme jos nuoria joskus turhauttaa, turhauttaa aikuisiakin. Tunteiden käsittelytaito onkin meidän jokaisen oppiminen elämässä. Jokainen meistä haluaa tulla nähdyksi aidosti, myös kehittyneenä aitona tässä hetkessä eikä vain olettamuksena. Herää syvä myötätunto nuoria kohtaan sekä onnellisuus nuorten omaan viisauteen. 

Huomaan nuorten valtavan viisauden ja vahvan potentiaalin tehdä itsenäisiä päätöksiä monessakin asiassa, jotka jouduttaisivat heidän kehitystään ja vahvistaisivat heidän omaa varmuuttaan itsestään. Mutta saavatko he näin tehdä? 

Epävarmuus saattaa kuitenkin olla taustalla, onko mulla lupa päättää, vaikka vahvasti tiedän, mikä on mulle just oikein? Onko pakko valita jokin koulu tai valinnainen oppiaine, jos se ei yhtään ole suoruudessa omien lahjakkuuksien kanssa ja jopa työntää luotaan pois? Mistä ihmiselle syntyy huono itsetunto, tyytymättömyys elämää kohtaan, kenties masennuksen jokin oire... Jos ei saa toteuttaa omaa elämäänsä. Jos tulee kuulua johonki tiettyyn sabluunaan tai toteuttaa jonkun muun haaveita minusta, tai toisen toteutumatonta elämää. Jos ei saa kokea juhlittavia huippuja onnistumisen, ilon ja tyytyväisyyden tunnetta itseensä, omiin päätöksiinsä ja omien valintojen onnistuneisiin toteutumisiin. Millä eväillä lähdetään maailmalle ja huomataan vuosien päästä olevani aivan väärällä alalla. 

Mikään koulutus ei kuitenkaan mene hukkaan. Niinhän se. Aikaa ja elämän laadun täydempää kokemusta sen sijaan menee. Me kaikki olemme niin monilahjakkaita, ettei meille yksi ammatti elämässä monestikaan riitä. Tai ammattiin tulee rinnalle lisäkoulutuksia, jotka antavat uusia mukavalta tuntuvia lisämausteita.

Elämä on elämistä ja kokemista varten. Jos ei ikinä epäonnistu, ei elämässä mitään osaisi edes arvostaa. Me tarvitaan epäonnistumisia, jotta löydämme itsemme. Saamme kokemuksen jonkun vanhan päättymisestä, jotta uusi, joka sen jälkeen alkaa, on enemmän oma näköistä ja tuntuu oikealta. Ja tasan niin kauan kuin siinä taas riittää elämäniloa ja kiinnostusta, jotta siirrytään seuraavaan kiinnostuksen kohteeseen. Annammeko toisemme toteuttaa elämää, omien haaveiden ja lahjakkuuksien kokemuksissa, ja annammeko itsemme elää ? 

Sen sijaan, että elämän liiallinen suojelu, varmistelua, hallinnan tarve tai läheisriippuvaisuus, ei  salpaisi elämän toteutumista, meidän on aika luottaa. Luottaa ja nähdä oikein, että siivet kyllä kantaa. Ja vaikka ne joskus hieman kärventyisivätkin, silti ne auttaessa eheytyvät ja aina vahvemmalla tahdon ja kokemuksen voimalla. 

Meidän jokaisen, iästä riippumatta, on aika heittäytyä tuntemaan, mikä on mulle just oikein, vaikka ei tiedäkään päämäärää. On aika tuntea elävänsä täydeltä tuntuvaa elämää, vaikka se ei olisi toisen halujen mukaista. 

Elämä on lopulta auki ihan kaikkiin mahdollisuuksiin. Kaikki, on elämässä mahdollista. Just sulle. Annetaan kaikille lupa elää. Ja annetaan itsellemme lupa elää. Heittäydytään elämään, onnellisen täydesti, joka hetki. 🤍