Lapsen raikkaus ja pyyteetön Rakkaus tarttuu

Muistatko hetken, kun olet nähnyt vastasyntyneen vauvan? Miltä ihanalta he tuoksuvat? Ja kuinka puhtaan raikkaita ja avoimia he ovat elämää kohtaan. Omalla olemassaolollaan, he ovat pyyteetöntä, rauhaisaa ja rakkaudellista elämänvoimaa. Ai jai. Ajatuskin heistä, alkaa heti raikastamaan omaa olotilaa.

He elävät luottaen elämään, aistien ja oman kehon tuntemusten kautta. Ilman vielä mielen ja järjen tuomaa karkeampaa energiaa. He ovat puhtaan rakkaudellisia olemassaolossaan. Ympärillä olevista olosuhteista riippumatta.

Heidän seurassa ollessaan, saattaa tulla haasteeksi meille jo täällä hetken aikaa maan päällä olleille, ottaa vastaan tuo ihanan pyyteetön ja puhdistava Rakkaus. Järkiperäistetty, opetettu rakastamisen ja elämisen malli yrittää ottaa parhaimpansa mukaan vastaan. Uskaltaisiko sitä tuntea sydämellään?

Heidän katseensa on niin vilpitöntä, täydellä sydämellä ja anteeksiannolla täyttävää Rakkautta. He näkevät sinne syvemmälle sieluun. He eivät ole kiinnostuneita, eivätkä halua samaistua karkeaan, kehon päällä olevaan kipuun tai kuormapanssareihin, vaan he ovat kiinnostuneita aidosti sinusta.

Näiden aistiherkkien ja tunneviisaiden lasten seurassa saattaa tuntea itsensä myös puhtaaksi ja raikkaaksi, jos niin antaa itselleen luvan. Samalla se saattaa nostaa esiin itsessä olevaa kipua, puhtaan rakkauden edessä. Ja aktivoida tunne- ja kipukäyttäytymistä, mikä lapsen silmissä ehkä näyttäytyy eriskummalliselta häntä kohtaan. Hän on ollut tässä hetkessä täyttä Rakkautta, eikä hän siinä tilanteessa ymmärrä, mitä väärää hän on nyt tehnyt. Puhtaalla rakkaudellaan, hän kuitenkin antaa anteeksi. Tarvittaessa aina uudelleen ja uudelleen. Suurella, myötätuntoisella sydämellään, jos me vain huomaamme sen.

Hän kuitenkin koittaa oppia tilanteesta. Kun hän tässä tilanteessa käyttäytyi näin, siihen reagoitiin näin. Sekunnin sadasosissa kehomme ja aivojemme aistijärjestelmä tekee johtopäätöksiä, ja tallentaa opin, miten tulee jatkossa käyttäytyä tietyissä tilanteissa tai toisen tietyn ilmeen, äänensävyn tai elekielen perusteella.

Näin meille syntyy muistijälkiä erilaisista toimintamalleista ja käytöstavoista. Tässä kohtaa otetaan armollisuus tähän hetkeen ja huomataan, että näin me ihan jokainen olemme käyttäydytty ja käyttäydymme edelleen. Aistiemme kautta meihin tarttuvat erilaiset käyttäytymismallit. Tavat toimia erilaisissa tilanteissa ja ihmissuhteessa. Kun me kohtaamme uuden ihmisen, teemme hetkessä aisteillamme ensimmäisen diagnoosin ja kaivamme aivojemme muistipankista, hippokampuksesta, oikean tavan käyttäytyä aiempien kokemusten perusteella, niin sanotusti tämän tyyppisten ihmisten seurassa.

Näin me toimimme. Ja näin meidän vaistonvaraiset, eläimelliset hengissä selviämisen aistimme toimivat. Ilman tietoisen mielemme hallintaa. Aistimme ovat kehossamme ja kehomme ulkopuolella, tähän emme suoranaisesti voi vaikuttaa, mutta siihen, miten me sen jälkeen reagoimme, siihen me voimme vaikuttaa.

Jos itse huomaamme pysähtyä ja huomata tilanteissa oman kipukäyttäytymisemme, siinä kohtaa voimme aloittaa juhlat! Voi hyppiä tasajalkaa ja onnitella suurella Rakkaudella itseämme. Puhdistus on jo tapahtunut. Kovin työ on jo tehty. Omalla käytös- ja toimintatavan muutoksella on pitkä aikaisempikin vaikutus. Uusi raikkaampi ja rakkaudellisempi reagointi, on mallia tulevillekin sukupolville. Ylisukupolven tarttuva ehkä trauma, tai käytösmalli ei enää ole rasitteena lähimmäisille. Henkinen taakka on nyt poissa. Wau wau wau.

Omalla henkisellä muutoksellamme voimme siis tehdä vapautuksen niin itselle sekä seuraaville sukupolville. Voimme tehdä arvokkaita puhdistustöitä ja katkaista vahingoittavia käytösmalleja. Toimia vastaantulevissa uusissa tilanteissa ennakkoluulottomasti ja rakkaudellisesti oikealla tavalla. Sen jälkeen voi kiitollisesti seurata, miten oma vapautuneempi käyttäytymisemme ja olemuksemme alkavat heijastumaan ympärillä oleville. Hyvä olo tarttuu pikkuhiljaa. Tartunnan saaneet huomaamattaan, saattavat itsekin muuttua ja ottaa elämän myötätuntoisuutta vastaan.

Meissä jokaisessa on sisimmässämme sellainen piirre, että me tahdomme toiselle kaikkein parasta. Se, mikä on toiselle kaikkein parasta, ei aina ole sama, mikä itselle on kaikkein parasta. Voimme avoimesti tukea toista tavoittamaan hänen parhaintaan elämässä, on se kokemus millä tavalla tahansa toisen elämänpolkua kasvattavaa. Näin se pienten lasten puhdas ja pyyteetön rakkaus, avautuu ja on olemassa, meissä ihan jokaisessa.