Pari päivää sitten oli mielenkiintoinen juttelu aamu-uinnilla rauhaisan, hieman minua vanhemman miehen kanssa. Rannalle oli tullut satakunta hanhea, enemmän kuin aiemmin. Yhtä aikaa auringonottajia eikä lapsia ei enää tähän aikaan rannalla ole näkynyt.
Juttelu lähti miehellä hanhista ja vallitsevasta, yleisestä negatiivisuudesta niitä kohtaan. Vähentämisestä. Juttelun edetessä tuumailu meillä jatkui myötätuntoisempaan suuntaan, ajatteluun paikasta, missä hanhienkin olisi hyvä olla. Jossain heidänkin kuitenkin kuuluu olla.
Lopulta näkökulma avartui laajempaan katsantokantaan, että missä meidän ihmisten paikka täällä maailmassa on suhteessa eläimiin. Onko meitä ihmisiä liikaa ja ollaanko me vallattu tilaa eläimiltä.
Olen aina miettinyt ihmisen ja eläinten tasa-arvoisuutta. Kaiken elävän elämän tasapainoa. Missä vaiheessa ihminen on ottanut mielellisen vallan määrätä, ketä täällä saa elää ja ketä kuolla. Minkälainen on todellinen kunnioitus kaikkeen elävään elämän energiaan.
Viime perjantain Naantalin Kirjajuhlilla ollut filosofin haastattelu laittoi tuumailemaan. Hän oli tutkinut ja kertoi kirjassaan tekoälystä, robottisotureista, joita maailmalla ollaan nyt kehitetty olemaan tunteettomia. Toimimaan tuntematta syyllisyyttä.
Jäin hämmennykseen ihmisten älykkyyden suhteen. Elämän arvokkuus meillä on tuntea tunteita. Suurimpia opettavaisia ja totuuteen ohjaavia tunteita on hetkellinen, terve syyllisyys tai häpeä. Antaako ihminen nyt huomaamattaan avaimet tekoälylle tuhota ihmiset itsensä, ihan vain kokeillakseen jotain uutta miettimättä seurauksia, leikkiäkseen älyllä, vallalla ja rahalla.
Miten älyä käytetään suhteessa asioihin, jotka vievät tilaa todelliselta aistien, vaistojen ja sydämen kuuntelevalta elämältä. Luonnolliselta syntymältä ja luonnolliselta kuolemalta. Onko aitoa elää keinotekoisesti kehitellen elämää, jatkumoa, joka saattaa johtua erilaisista ihmisen omista kohtamattomista tai hyväksymättömistä peloista, luopumisesta ja läheisriippuvuuksista.
Minkälaista elämää me todella halutaan ja joka hetki täällä luodaan?Luotammeko mieluummin, ja nojaamme rauhassa elämän aitoon, luonnolliseen kiertokulkuun. Ei vain ihmisen mieleen, joka elää menneessä ja on tutkitusti herkästi manipuloitavissa toistojen ja pelottelun keinoin.
Voimme jokainen valita turvata omaan sydämeen, aurinkoiseen, iloiseen ja kunnioittavaan totuuteen, jalat maassa kuuntelevaan elämään, joka on aina raikas puhdas ja aito, tässä hetkessä 🤍💗💜
Aitoa, iloista ja rauhaa rakastavaa Rakkautta teille kaikille ja jokaiseen arvokkaaseen elämäsi hetkeen 🤍💗💜
Love Terhi
